I Follow Rivers

Viikonloppuni koostui monesta kivasta asiasta: ylenpalttisesta hymyilystä, kolmesta rautatieasemasta, 202 minuuttia kestäneestä matkasta Tampereelle, kana-vuohenjuustonuudeleista, 11 jaksosta Sex and the Citya, puhelusta henkilölle joka osasi muuttaa itkun partaalla olemisen hyväksi mieleksi, liian vähäisistä yöunista, tihkusateesta.



Maailman parhaimman tytön seurasta, liian monista puheluista toiselle sellaiselle, mansikanmakuisesta Italian sodasta, keltaisten sukkahousujen metsästämisestä, uusista kengistä, söpöstä pojasta, vaniljarooibosteestä, isoista siskoista, hyvästä pastasta, söpöimmästä siskontytöstä, yo-mekon suunnittelusta, Off The Hookissa käväisemisestä, Senssi-neitsyyden menettämisestä, nauramisesta, nolosta musiikista pitämisestä, tanssimisesta, uusista ja vanhoista tuttavuuksista, elämän absurdiudesta.





Kivoista bussikuskeista, päiväunista, mummun perunamuusista, hyvin käyttäytyvistä hiuksista, kummipojan ristiäisistä, täydellisestä suklaakääretortusta, neljästä pususta maailman ihanimmalta puolitoistavuotiaalta serkkupuolelta, 178 minuutin viettämisestä erinäisissä busseissa, liiallisesta rahanmenosta, haukotuksista, pelottavasta Helsingin keskustasta sunnuntai-iltana, A-junasta, 23N-bussin lipumisesta nenän edestä, kolmen kilometrin kävelylenkistä.





Odotan vain jo innolla ensi viikonloppua, siitä on tulossa super! Kunhan vain saisin tehtyä opiskelupaikkahaun ja ennakkotehtävät tämän viikon aikana, niin kaikki olisi ehkä hyvin. Nyt wokkia tekemään, moimoi!